Löytämässä kipinän uudelleen – unelmajuoksu kahden cockerin kanssa
Share
Norjalainen koirajuoksija Andrine Skramstad Uthus on kilpaillut lajin huipulla aina vuoden 2023 maailmanmestaruuskisoihin Espanjassa asti. Tänä vuonna hän on kuitenkin ottanut virkistävän suunnanmuutoksen ja palannut takaisin valjakkoharrastuksen juurille – tiimillä, joka yllättää monet lähtöviivalla: perheen cockerspanielit, Ynwa ja Alfred.
Kaukana tyypillisistä vetävistä koiraroduista, nämä kaksi pientä mutta päättäväistä koiraa osoittavat, mitä intohimo, kärsivällisyys ja yhteistyö voivat saada aikaan.
Kauan odotettu unelma
Andrine löysi koirajuoksun viisi vuotta sitten Ynwan, nyt seitsemänvuotiaan cockerspanielinsa, kanssa. Se, mikä alkoi lyhyinä harjoituslenkkeinä, kasvoi nopeasti syväksi rakkaudeksi koiralajeja kohtaan.
”Ynwan kanssa juoksemisessa on jotain todella ainutlaatuista. Kukaan ei odota, että 10 kilon koira kiljuu innosta lähtöviivalla ja vetää kuin hullu – mutta juuri niin pieni Ynwa tekee. Kun kilpailin hänen kanssaan, haaveilin aina kahden cockerin joukkueesta.”
Tuo unelma toteutui vihdoin tänä vuonna, kun perheen uusi tulokas, Alfred, täytti kaksi vuotta. Yhdessä Ynwa ja Alfred muodostavat duon, josta Andrine oli aina haaveillut.
“Mikään ei tuo minulle yhtä paljon iloa, saavutuksen tunnetta ja motivaatiota kuin juokseminen tämän cocker-duon kanssa.”
Erilainen tapa kilpailla
Vuosien huippukilpailujen jälkeen saksanseisojansa Viljen kanssa Andrine halusi palata siihen, mikä alun perin veti hänet mukaan koiralajeihin – tällä kertaa ilman paineita.
”Kilpaileminen muiden kuin seisojien kanssa oli todella motivoivaa minulle. Se poisti suorituspaineet ja siirsi kaiken huomion hauskanpitoon ja siihen, että saan koirasta esiin sen täyden potentiaalin. On palkitsevaa näyttää, että kaikki rodut voivat vetää, ja että tekemäsi työ tuottaa tulosta.”
Alusta aloittaminen
“Kumpikaan ei oikein ymmärtänyt vetämistä aluksi. “
Toisin kuin luonnostaan vetävillä roduilla, kuten huskyilla tai seisojilla, monilla koiraroduilla ei ole luontaista vetoviettiä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivät ne voisi loistaa poluilla. Lue lisää artikkelista kuinka opettaa koira vetämään.
”Alfredilla oli luonnollinen halu ja into juosta, mutta hän häiriintyi helposti, rakasti kaikkia tapaamiamme ihmisiä ja halusi pissata muutaman metrin välein. Niinpä käytin paljon aikaa hänen kanssaan yksin harjoittelemiseen – lyhyitä spurtteja ja treenejä, jotka päättyivät aina hyvään fiilikseen ennen kuin hänen keskittymisensä herpaantui.
”Näiden kahden pienen cockerin kanssa minun täytyy todella tehdä töitä saadakseni niiden potentiaalin esiin. Treeneissä, kisoissa ja lähtöviivalla näen, kuinka paljon ne nauttivat vetämisestä – ja se näyttää, mihin kaikki tekemämme työ on johtanut.”
Tiimityön arvo
“Nyt ne juoksevat yhdessä kuin superduo.”
Auttaakseen cockereitaan onnistumaan Andrine yhdisti ne kokeneempien vetokavereiden kanssa – menetelmä, joka kehittää sekä taitoja että itsevarmuutta.
”Ynwa juoksi aiemmin kaksivaljakossa alaskan huskyn kanssa. Alfredin kanssa minun piti käyttää enemmän aikaa ja harjoitella suunnitelmallisesti opettaakseni hänelle vetämisen. Myöhemmin hän pääsi myös juoksemaan muiden koirien perässä saadakseen lisää motivaatiota. Samaan aikaan, kun työstin hänen vetomotivaatiotaan, koulutin häntä vähitellen juoksemaan kaksivaljakossa Ynwan kanssa. Nyt he juoksevat yhdessä kuin superduo.”
Kisapäivänä tämä kaikki työ kantoi hedelmää – erityisesti tilanteissa, joissa tarvittiin nopeita päätöksiä.
”En ollut varma, kuuntelisiko Alfred, kun annoin hänelle käskyn ’vasen’, vaikka muut menivät suoraan. Silloin kokenut Ynwa otti ohjat ja johdatti pikkuveljensä vasemmalle.”
Kilpailuharjoittelun perusasiat
Vetäminen on vain yksi palanen kokonaisuudesta. Andrine keskittyi yhtä paljon kilpailun perusasioihin, kuten lähtöön, ohituksiin sekä suunnanvaihtokäskyihin – kaikkiin niihin tapoihin, jotka auttavat tekemään ensimmäisestä kisapäivästä sujuvan.
”Ynwalla oli jo aiempaa kokemusta. Alfred sen sijaan kääntyi lähdön aikana ympäri, mikä sotki seisingin aika pahasti. Harjoittelun myötä hän paransi paljon, mutta kehitysvaraa on yhä. Myös ihmisten ohittamista piti harjoitella melko paljon.”
Yksi unelma toteutui… ja uusi syttyi
Heidän ensimmäinen yhteinen valjakkoajokilpailunsa sujui odotettua paremmin. Cocker-duo juoksi sydämellä, vauhdilla ja ilolla:
”Meillä oli paljon kovempi vauhti kuin odotin niin raskaalla reitillä – se oli suuri plussa. Näen, että Alfred on edistynyt valtavasti tänä syksynä, ja sen seuraaminen on todella hauskaa.”
Tavoitteena ei ole jahdata mitaleja, vaan iloa. Silti hiljainen unelma on muotoutumassa.
”Minulla on pieni haave päästä viemään heidät Ruotsiin kilpailemaan, sillä siellä on oma luokkansa muille kuin tyypillisille valjakkokoirille. Ehkä vien Alfredin SOC-kisoihin ensi kerralla.”
Ei paineita. Ei odotuksia. Vain rakkaus polkuja kohtaan – ja pieni kipinä siitä, mitä kaikkea voisi vielä olla.
Seuraa Andrinen matkaa: @andrineuthus
