800 km 31 päivässä – tavoitteena jättää jälkeensä jotain hyvää[
Espanjalainen 33-vuotias koiranomistaja Iñigo Tina kuuli kerran lauseen, joka jäi pysyvästi hänen mieleensä: ”Koirasi näkee juuri sen maailman, jonka sinä sille näytät.”
Kun nuori weimarinseisoja Bruma tuli hänen elämäänsä, hän ei enää koskaan unohtanut tuota lausetta. Koiran maailma voi jäädä pieneksi ilman, että edes huomaamme sitä: muutama tuttu katu, samat rutiinit ja samat paikat, jotka valitaan pikemminkin tottumuksesta kuin tietoisesti.
Iñigolle tärkeintä oli näyttää Brumalle mahdollisimman paljon maailmaa ja kokea se yhdessä tämän kanssa.
Niinpä hän lähti viime keväänä matkaan Roncesvallesista Espanjan Navarrasta, läheltä kotiseutuaan Baskimaata. Hänen tavoitteenaan oli kulkea 31 päivässä 800 kilometriä Camino de Santiagoa, historiallista pyhiinvaellusreittiä Santiago de Compostelaan. Nyt neljävuotias Bruma ei ollut matkalla vain seuralainen. Aivan alusta lähtien se oli tämän ainutkertaisen seikkailun sydän.
Askeleita, joilla on tarkoitus
”Bruma auttoi minua tulemaan paremmaksi ihmiseksi. Siksi halusin auttaa muita eläimiä auttamaan muita ihmisiä.”
Iñigo antoi projektille nimeksi HUELLAS, joka tarkoittaa espanjaksi jalanjälkiä. Kyseessä on pitkäaikainen seikkailuprojekti, joka dokumentoi Iñigon ja Bruman yhteisiä vaellusmatkoja ja tukee samalla tärkeitä hyväntekeväisyyskohteita.
Camino de Santiago oli projektin ensimmäinen luku. Näillä askelilla kerättiin varoja Todos los Caballos del Mundo -eläinsuojelukeskukselle, jonka nimi tarkoittaa suomeksi ”Kaikki maailman hevoset”. Siellä pelastetut eläimet voivat myöhemmin auttaa ihmisiä, jotka kamppailevat sairauden, yksinäisyyden, masennuksen tai muiden vaikeiden elämänvaiheiden kanssa. Iñigoa kannusti ajatus seikkailuista, joilla on tarkoitus. Hän näki projektin auttamisen kehänä, jossa yksi elämä antaa jotain toiselle.
”Bruma auttoi minua tulemaan paremmaksi ihmiseksi”, hän kertoo liikuttuneena. ”Siksi halusin auttaa muita eläimiä auttamaan muita ihmisiä.”
Iñigo ja Bruma seurasivat Camino Francés -reittiä länteen kohti Santiago de Compostelaa läpi maisemien, joissa pyhiinvaeltajat kulkevat harvoin vain taittaakseen matkaa. Monet saapuvat reitille mukanaan surua, toivoa, epäilyksiä tai halu muutokseen. He toivovat löytävänsä matkan varrelta uudenlaisen version itsestään.
Kaksikko toi polulle oman versionsa tästä etsinnästä. Heidän tavoitteenaan oli kerätä eläinsuojelukeskukselle 6 000 euroa ja tehdä HUELLAS-projektista sellainen, johon muut voisivat osallistua joko reitin varrella tai verkossa. Kaiken taustalla oli hiljainen kysymys siitä, millaisiksi he muuttuisivat matkan aikana.
Askelten kieli
”Ihmiset sanovat, että olemme hyvin samanlaisia”, Iñigo kertoo, kun häneltä kysytään Bruman luonteesta. Hän on kasvattanut Bruman pennusta asti, ja vuosien yhteinen arki on luonut heidän välilleen siteen, jota on mahdoton olla huomaamatta. ”Se seuraa minua kaikkialle. Olemme erottamattomat.”
Juuri tämä side määritti heidän jokapäiväisen tahtinsa reitillä. Iñigo tiesi, että jos Bruma loukkaantuisi tai väsyisi liikaa, haaste päättyisi siihen. ”Näin sen silmistä, pitikö meidän pysähtyä vai jatkaa matkaa”, hän kertoo. Vaikka koira olisi valmistautunut hyvin, vähintään 20 kilometrin käveleminen lähes jokaisena päivänä 31 päivän ajan vaatii sen terveydentilan tarkkaa seuraamista. ”Tiedän täydellisesti, milloin koirani voi hyvin tai huonosti ja milloin sen pitää levätä tai juoda vettä. Tunnen sen kehon, joten tiedän, ovatko sen kainalot ja tassut kunnossa.”
Jopa näin tuttu kumppani pystyi silti opettamaan hänelle matkalla uutta. Iñigo oli varautunut pitkään matkaan ja lämpimään säähän, mutta hän ei ollut osannut odottaa teräviä kiviä, jotka saivat Bruman muuttamaan tapaansa liikkua. Muutos oli pieni, mutta riittävän selvä, jotta Iñigo osasi toimia. Hän puki Brumalle Protector booties -tossut ja huomasi välittömästi muutoksen sen käytöksessä. ”Se alkoi heti juosta ja heiluttaa häntäänsä”, hän kertoo. Iñigolle helpotusta toi varusteiden toimivuuden lisäksi se, että hän oli ymmärtänyt Bruman tarpeet ajoissa.
Vaikka vastuu projektista aiheutti Iñigolle stressiä, hänen kykynsä tulkita Bruman pienimpiäkin eleitä teki matkasta sujuvamman ja syvensi heidän keskinäistä ymmärrystään entisestään. Eräänä päivänä rankkasade yllätti heidät äkillisesti. Bruma tuli keskellä tietä aivan Iñigon viereen ja odotti 30 minuutin ajan sadetakin alla, jonka Iñigo oli vetänyt heidän molempien suojaksi. ”Katsoin sitä, ja tuntui kuin se olisi sanonut: me olemme tässä yhdessä”, hän kertoo.
Mitä Bruma teki mahdolliseksi
Useimmat koiranomistajat ovat nähneet, kuinka koirat voivat tuoda ihmisiä yhteen. Ne herättävät keskusteluja, saavat ihmiset hymyilemään ja muuttavat tuntemattomat ystäviksi.
Bruma veti ihmisiä puoleensa, ja sen reppu toimi usein keskustelunavauksena.
Bruma kantoi Trail quest dog backpack -repussaan omia välipalojaan ja tassujensa suojavarusteita, ja ihmiset huomasivat yleensä ensimmäisenä juuri sen. Pyhiinvaeltajat ja toimittajat pysähtyivät kyselemään Bruman varusteista: Mitä se kantoi mukanaan? Mistä he olivat tulleet? Mikä oli tuonut heidät Camino de Santiagolle? Jokainen keskustelu tarjosi mahdollisuuden kertoa HUELLAS-projektista ja sen taustalla olevasta hyväntekeväisyyskohteesta.
”Ehkä juuri siksi, että Bruma oli kanssani, niin monet ihmiset avasivat sydämensä”, Iñigo kertoo.
Osa keskusteluista keskittyi projektiin, kun taas toisissa puhuttiin henkilökohtaisista syistä, jotka olivat tuoneet ihmiset Camino de Santiagolle. Monet pyhiinvaeltajat käsittelivät surua, etsivät selkeyttä elämäänsä tai aloittivat uutta elämänvaihetta. Nämä yhteiset kokemukset loivat välittömän yhteyden HUELLAS-projektiin ja sen tarkoitukseen. Projektin tukeminen tarjosi ihmisille mahdollisuuden tulla osaksi matkaa. Kiittääkseen kaikkia lahjoittajia Iñigo lupasi tehdä Santiago de Compostelaan saavuttuaan yhden punnerruksen jokaista kerättyä euroa kohden.
Yhdestä liikkeestä syntyy monta
Kun Iñigo ja Bruma saapuivat Santiago de Compostelaan, HUELLAS oli kerännyt Todos los Caballos del Mundolle lähes 5 000 euroa 6 000 euron tavoitteesta.
Heidän viimeiset askeleensa johtivat Praza do Obradoirolle, historialliselle aukiolle Santiago de Compostelan katedraalin edustalle, jonne lukemattomat pyhiinvaellukset päättyvät. Ennen kuin matka olisi todella ohi, Iñigon oli kuitenkin vielä lunastettava yksi lupaus: yksi punnerrus jokaista lahjoitettua euroa kohden. ”Tavoitteena ei ollut, että tekisin yksin 5 000 punnerrusta”, hän kertoo. ”Halusin innostaa muitakin tekemään jotain hyväntekeväisyyden hyväksi.”
Iñigo kutsui aukiolle kokoontuneet ihmiset sekä häntä ja Brumaa verkossa seuranneet liikkumaan saman hyvän asian puolesta. Osa liittyi hänen seuraansa aukiolla, kun taas toiset lähettivät videoita kauempaa ja sovelsivat haastetta itselleen sopivaan liikuntamuotoon.
Sillä hetkellä HUELLAS-projektista tuli juuri sellainen kuin Iñigo oli toivonut. Bruma oli auttanut Iñigoa kulkemaan eteenpäin. Yhdessä he olivat vaeltaneet tukeakseen pelastettuja eläimiä. Matkan varrella Bruma oli tuonut muita ihmisiä mukaan tarinaan, ja lopulta myös heistä oli tullut osa sitä.
Jälkeemme jäävät jäljet
Millaisen elämän voimme tarjota koirille, jotka antavat meille niin paljon?
”Haluan antaa sille maailman parhaan, mielenkiintoisimman ja seikkailuntäyteisimmän elämän”, Iñigo sanoo. Hänen äänensä murtuu hieman, kun hän puhuu siitä, mitä Bruma merkitsee hänelle ja millaiseksi hän on nähnyt sen kasvavan. Hän ei ole ylpeä ainoastaan heidän yhdessä kulkemastaan 800 kilometristä, vaan myös siitä, että vuosien päästä hän voi katsoa taaksepäin ja todeta antaneensa Brumalle kokemuksia täynnä olevan elämän.
Se ei tarkoita, että jokaisen koiran pitäisi vaeltaa 800 kilometriä 31 päivässä. Se tarkoittaa, että jokaisella koiralla on oma maailmansa ja me päätämme, kuinka suuren osan siitä koemme yhdessä.
Joillekin se voi tarkoittaa uutta polkua lähellä kotia. Toisille ensimmäistä yötä tähtien alla, tavallista pidempää kävelylenkkiä tai yksinkertaisesti sitä, että yhteisille hetkille annetaan enemmän aikaa arjessa.
”Lopulta jälkeemme jäävissä jalan- ja tassunjäljissä ei ole kyse kulkemastamme matkasta, vaan yhdessä jakamistamme kokemuksista.”
Haluatko nähdä, minne Iñigon ja Bruman matka johtaa seuraavaksi? Seuraa heitä Instagramissa: @inigotina
